VALTIONETU

Pohjois-Korea ei ole kokoaan suurempi uhka

This foreign policy stuff is a little frustrating.” – George W. Bush

Pohjois-Korea on syksyllä innostunut ohjustestien tekemisestä. Niissä ei varsinaisesti ole mitään uutta, mutta syyskuun aikana testejä oli tehty jo puolen tusinaa. Se lienee uusi ennätys. Testejä tehdään usein silloin kun Etelä-Korea ja Yhdysvallat pitävät yhteisiä sotaharjoituksia, mikä ei ole tietenkään sattumaa.

Ohjustestit liittyvät Pohjois-Korean paljon puhuttuun ja pelättyyn ydinasepelotteeseen. Vaikka Pohjois-Korea on muuten kaikin puolin ainutlaatuinen yksilö, sen ydinasepolitiikka on tavallinen. Maa ei ole ydinasevaltiona sui generis.

***

Pohjois-Korean into ydinasevarusteluun ei ole yllätys. Karttapalloa tarkastelemalla selviää helposti maan hankala asema: Pohjois-Korea sijaitsee käytännössä kolmen suurvallan välissä. Jos Suomen maantieteellinen sijainti on epäedullinen, eipä se Pohjois-Koreallakaan kovin kaksinen ole.

Pohjois-Korean tilanne menetteli vielä kylmässä sodassa, jolloin Neuvostoliitto piti maasta huolta. Kylmän sodan päättyminen kuitenkin tarkoitti Pohjois-Korean jäämistä yksin. Samalla kun Etelä-Korean ja Japanin taloudet lähtivät 1990-luvulla huimaan nousuun, Pohjois-Korean talous romahti Neuvostoliiton mukana eikä maa ei ole vieläkään toipunut. Uusi geopoliittinen tilanne alkoi lisätä ydinaseiden houkuttelevuutta Pjongjangissa.

1990-luvulta lähtien Pohjois-Korean kiinnostus ydinaseita kohtaan alkoi herättää laajempaa huomiota. Yhdysvallat pyrki parhaansa mukaan pitämään Pohjois-Korean käpälät irti ydinaseista. Se onnistui siihen asti kunnes George W. Bush astui puikkoihin. Bush kaikessa viisaudessaan luokitteli Pohjois-Korean, Irakin ja Iranin “pahuuden akseliin” ja puhui maista julkisesti “roistovaltioina”.

Vuonna 2003 alkanut Irakin sota oli käänteentekevä myös Pohjois-Korealle. Yhdysvallat osoitti, että se on valmis hyökkäämään vastoin kansainvälistä oikeutta “roistovaltioiden” kimppuun. Pohjois-Korean uhkakuvat Yhdysvalloista eivät olleet siis varsinaisesti tuulesta temmattuja.

Samana vuonna Pohjois-Korea potkaisi Kansainvälisen atomienergiajärjestön valvojat ulos maasta ja irtaantui ydinsulkusopimuksesta. Maa alkoi kehittää ensimmäistä ydinkärkeä ja ensimmäinen koeräjähdys tehtiin jo vuonna 2006. Kim Jong-il ei tosiaan halunnut jakaa Saddam Husseinin kohtaloa. Kun kansainväliseen oikeuteen ei voi luottaa, pitää luottaa omankädenoikeuteen.

***

Pohjois-Korean ydinasestrategia on täten sangen looginen: ydinaseiden ensisijainen tehtävä on pyrkiä estämään Yhdysvaltojen hyökkäys. Kim Jong-un ei laukaise suutuspäissään tai huvikseen ydinaseita minne sattuu. Mikä tahansa satunnainen ydinisku Yhdysvaltoja tai sen liittolaisia kohtaan johtaisi Yhdysvaltojen vastaiskuun ja Pohjois-Korean pyyhkiytymiseen pois maailmankartalta. Kuten kaikki tietävät, autoritaariset johtajat haluavat pysyä vallan kahvassa kiinni kaikin keinoin. Ydinsota harrastuksena ei erityisemmin edistä tätä tavoitetta.

Maa on varsin avoimesti viestittänyt, miten se ydinaseitaan aikoo maalittaa. Kuuluisassa “map of death” -kuvassa taustalla näkyvässä fläppitaulussa näytetään suoraan, että Pohjois-Korea laukaisisi ydinaseita Pentagonia ja muutamaa yhdysvaltalaista sotilastukikohtaa kohti. Näitä kohteita todennäköisesti käytettäisiin sodassa Pohjois-Koreaa vastaan. Maa maalittaa ydinaseita siten luultavasti sotilaskohteita vastaan. Se olisi sama maalitusstrategia, jota myös Yhdysvallat ja Venäjä käyttäisivät.

***

Asevalvonnan näkökulmasta tilanne Korean niemimaalla on vähintään hankala. Usein puhutaan kahdesta eri asiasta: Pohjois-Korean aseriisunnasta tai Korean niemimaan aseriisunnasta. Ensimmäinen tarkoittaa kirjaimellisesti Pohjois-Korean täydellistä ja yksipuolista riisumista ydinaseista. Pohjois-Korea puhuu itse mieluummin Korean niemimaan aseriisunnasta. Se tarkoittanee yksinkertaistaen Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon vähentämistä Korean niemimaalla ja sen läheisyydessä.

Vallitsevassa tilanteessa molemmat vaihtoehdot tuntuvat mahdottomilta. Pohjois-Korea ei luovu ydinaseista niin kauan kun se pelkää Yhdysvaltojen hyökkäystä. Toisaalta Yhdysvallat ei halua vähentää joukkojaan aikakautena, jolloin se on nimenomaan lisäämässä sotilaallista vaikutusvaltaansa Aasiassa.

Vaikka Pohjois-Korea ei ole kokoaan suurempi uhka, maan johdon rationaalisuuteen ei saa luottaa liikaa. Toisin kuin Kim Jong-un väittää, myös hän ja hänen lähimmät luottohenkilönsä ovat alttiita virhelaskemiselle ja väärille tulkinnoille. Ydinaseissa piilee aina massiiviset riskit – kyse on viime kädessä miljoonien ihmisten hengestä. Pohjois-Koreasta on joka tapauksessa tullut ydinasevaltio, minkä kanssa täytynee vain oppia elämään.

Pohjois-Korea ei ole kokoaan suurempi uhka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun