VALTIONETU

Nationalismi asuu jokaisen suomalaisen sydämessä

It is nationalism which engenders nations, and not the other way around” – Ernest Gellner

Nationalismilla on ollut viime vuosina – välillä syystäkin – huono kaiku: se on yhdistetty kovin usein suoraan äärioikeistoon. Aatteen juuret eivät kuitenkaan ole ääriliikkeissä, vaan kansallisuusaatteen taustalla piilee ihmisen biologia. Siksi nationalismi ei ole ikinä kadonnut minnekkään ja sillä on edelleen varsin paljon selitysvoimaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Nationalismia voi tarkastella useasta eri vinkkelistä. Vähälle huomiolle jää usein sen biologinen puoli. Aatteen biologisen näkökulman ydin on se, että ihminen on sosiaalinen laumaeläin. Ihmiset eivät elä erakkoina, vaan viettävät koko elämänsä erilaisissa yhteisöissä. Niiden muodostaminen on aina ollut ihmisille ominaista, koska se on parantanut mahdollisuuksia selviytyä.

Ihmiset muodostavat edelleen erilaisia ryhmiä, koska me viihdymme toistemme seurassa – ainakin useimmiten. Voisimme yhtä hyvin juoda olutta tai katsoa elokuvaa yksin, mutta nautimme niistä seurassa enemmän. Koronakaranteeni on varmasti opettanut monille, miten raskasta henkisesti on olla pitkiä aikoja yksin.

Pysyvien yhteisöjen sisälle alkaa syntyä yhteisiä tekijöitä. Ne pitävät ryhmän yhdessä ja samalla erottavat ne muista ryhmistä. Tästä on kulttuurissa hyvin pitkälti kysymys. Kulttuuri on jokaisen etnisen ryhmän tärkein liima.

Vahva ryhmäidentiteetti johtaa siihen, että yhteisöt haluavat itselleen oman valtion. Jokainen ryhmä haluaa päättää omista asioistaan, koska he jakavat suhteellisen yksimielisesti hyvän elämän määritelmän. Yhteisön jäsenet väittävät itse tietävänsä parhaiten, mitä he elämältään haluavat. Valtion perustamisen jälkeen ihmiset voivat rakentaa instituutioita ja sääntöjä, jotka noudattavat heidän käsitystään hyvistä ja oikeasta arvoista.

***

Nationalismissa on siis nähdäkseni kyse siitä, että kansakunta, joka poikkeaa muista kansakunnista, haluaa perustaa oman valtion, jotta he voivat päättää asioistaan itsenäisesti. Siksi uskallan väittää, että jokainen suomalainen on nationalisti. Suomalaiset haluavat, että heitä koskevat päätökset tehdään pääasiassa Helsingissä eikä Pekingissä.

Arkipäivän nationalismiin törmää jatkuvasti. Jos esimerkiksi ulkomaalaisessa lehdessä kehutaan Suomen koulutusjärjestelmää, moni tuntee siitä ylpeyttä ja osa on jo torilla. Todellisuudessa harvalla suomalaisella on mitään osaa tai arpaa nykyisen koulutusjärjestelmän kehittämiseen. Se on kuitenkin ylpeyden aihe, koska se on suomalaisten – siis meidän heimon – kehittämä asia. Samaa pätee myös urheiluun.

Nationalismi saa valitettavan helposti äärimuotoja, joissa omaa ryhmää aletaan pitää parempana kuin muiden. Yksi surullinen esimerkki on etnonationalismi. Sen mukaan ryhmään kuulumisen kriteerinä ei ole pelkästään yhteiset arvot, vaan myös ihonväri. Tuomitsen nationalistina tälläisen suuntauksen jyrkästi. Etnonationalismi ei ole nationalismia – se on rasismia. Kansallisaatteen ydin ei mielestäni ole se, että oma kansa ja sen arvot olisivat paremmat kuin toisen.

***

Arvojen objektiivisuus on hyvä pitää mielessä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Nationalismi selittää nähdäkseni sen, miksi valtiot eivät pidä siitä, että niiden sisäisiin asioihin puututaan. Jokainen kansakunta haluaa päättää itse omista asioistaan.

En ole vakuuttunut siitä, että Venäjä, Kiina, Iran tai Pohjois-Korea muuttaisivat arvojan vain siksi, että heitä painostettaisiin diplomaattisesti tai taloudellisesti. Autoritääriset valtiot eivät vaikuta muuttuvan demokraattisiksi painostamalla. Päinvastoin – kaikki neljä maata tuntuvat liukuvan yhä kauemmas länsimaista.

Tämä on ihan ymmärrettävää. Suomalaisetkaan eivät pidä siitä, että meidän arvoihin puututaan. Moniko suomalainen olisi valmis vaihtamaan suomalaisen arvomaailman kiinalaiseen, jos Kiina jatkuvasti painostaisi Suomea taloudellisilla pakotteilla? En usko, että kiinalaiset ovat yhtään sen halukkaampia vaihtamaan arvojaan. He haluavat itse määritellä hyvän elämän.

Tämän takia suhtaudun nihkeästi ajatukseen universaaleista arvoista. Nähdäkseni kansainvälistä politiikkaa pyörittää pääsääntöisesti itsenäiset kansallisvaltiot, jotka tappelevat keskenään siitä, kuka on arvojen suhteen eniten oikeassa. Tällä hetkellä se on länsimaat.

Nationalismi on vahvimpia poliittisia aatteita – ellei jopa vahvin. On vaikea keksiä syitä, miksi nationalismi yhtäkkiä katoaisi kokonaan. Aate menettää merkityksensä luultavasti silloin, kun ihmiset lakkaavat olemasta laumaeläimiä. Sitä ennen on hyvä pitää mielessä nationalismin läpitunkeva vaikutus ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Nationalismi asuu jokaisen suomalaisen sydämessä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun