VALTIONETU

Kiina on rakentamassa ydinaseilleen yli 200 uutta ohjussiiloa

A world without nuclear weapons would be less stable and more dangerous for all of us.” – Margaret Thatcher

Yhdysvaltalaiset tutkijat löysivät ensin kesäkuussa satelliittikuvien avulla Kiinan länsiosasta 120:n uuden ohjussiilon rakennustyömaan. Heinäkuussa tutkijat löysivät toisen samankokoisen työmaan. Projektit ovat Kiinan ydinasekapasiteetin suurin laajennus kautta aikain ja kielivät ydinaseiden merkityksen kasvusta myös Kiinan strategioissa.

Kiinan valtiojohto ei ole luonnollisesti kommentoinut asiaa julkisesti. Maa on ollut perinteisesti salamyhkäinen ydinaseidensa ja strategiansa suhteen, joten syyt valtaisille rakennusprojekteille ovat tutkijoiden valistuneiden arvauksien varassa.

***

Kiinan varustelu liittynee strategiseen vakauteen. Strateginen vakaus on turvallisuuspolitiikan jargonissa yleistermi, jota viljellään vähän miten sattuu. Strategista vakautta ei valitettavasti aina vaivauduta selittämään auki. Valitettavaa siksi, että strateginen vakaus tarkoittaa puhujan maantieteellisestä sijainnista riippuen eri asioita.

Kiinassa strateginen vakaus ymmärretään tutkija Tong Zhaon mukaan siten, että molemmat valtiot ovat haavoittuvia toisen ydinaseiskuille. Molemmilla valtioilla on siis aina kaikissa tilanteissa ydinaseita valmiina käytettäväksi. Zhaon mukaan Kiinan arvioissa se toinen valtio on lähes aina Yhdysvallat.

Zhao on huomauttanut, että strateginen vakaus on viime vuosina ollut merkittävä keskustelunaihe kiinalaisten ydinasetutkijoiden keskuudessa, sillä Yhdysvaltojen asevarustelu on aiheuttaneet harmaita hiuksia. Kiinalaisten mukaan etenkin Yhdysvaltojen hypersooniset ohjukset uhkaavat kiinalaisten omia ydinaseita, koska hypersoonisia ohjuksia on lähes mahdotonta torjua.

Zhaon mukaan Kiina on kokenut uhaksi myös Yhdysvaltojen ohjuspuolustuksen. Ohjuspuolustus on strategisen vakauden ikuisuusperuna, koska liian tehokas puolustus voisi estää valtion haavoittuvuuden toisen valtion ydinaseiskulle. Yhdysvallat on väittänyt, että sen ohjuspuolustus on suunnattu vain Irania ja Pohjois-Koreaa vastaan. Tätä väitettä Peking tai Moskova ei usko.

***

Kiinan hypoteettinen kauhuskenaario lienee siis seuraava: Yhdysvallat kykenisi aseillaan tuhoamaan mittavan määrän Kiinan ydinaseita. Kiinalle jäisi ensi-iskun jäljiltä niin vähän ydinaseita käytettäväksi, että Yhdysvallat pystyisi ohjuspuolustuksella ampumaan ne alas. Yhdysvallat pystyisi siten nollaamaan Kiinan ydinasepelotteen.

Tällainen skenaario on reaalimaailmassa tietysti suunnattoman epätodennäköinen. Täydellinen aseistariisuntaisku vaatisi 100 % onnistumista 100 % varmuudella. Näin käy ainoastaan Strömsössä. Kukaan ei mielellään halua ottaa moista riskiä, koska epäonnistuessaan valtio joutuisi itse ydinaseiskun kohteeksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että niin kauan kun tällaiseen ydinasepelotteen nollaamiseen on olemassa marginaalinenkin mahdollisuus, valtiot varautuvat sen mukaisesti.

Uhan vuoksi ydinaseilla pitää olla selviytymiskykyä ja siihen Kiinan ohjussiiloprojekti viittaanee. On poikkeuksellista, että valtio panostaa 2020-luvulla näin paljoa siiloihin. Ne ovat menettäneet merkitystään, koska ohjusteknologia on kehittynyt ja siiloihin osuttaisiin tänä päivänä huomattavasti todennäköisemmin kuin vielä kylmän sodan aikana. Sen takia valtiot panostavat liikuteltaviin laukaisualustoihin, esimerkiksi sukellusveneisiin.

Länsimaissa keskitytään toisaalta ehkä liikaa sukellusveneisiin, kuten tutkija Vipin Narang huomautti. Myös ohjussiilot voivat olla kestävä ja kustannustehokas tapa suojella ydinaseita. Tutkija Jeffrey Lewisin mukaan Kiinan ohjussiilojen muoto ja järjestys viittaavat juuri pyrkimykseen parantaa kiinalaisten ydinaseiden selviytymiskykyä.

Tutkijat ovat toistaiseksi yksimielisiä siitä, että kyseessä lienee “shell game” -strategia. Sen idea on rakentaa useita siiloja, joista ainoastaan osaan sijoitetaan ohjuksia. Ohjuksia siirrellään siilojen välillä, jolloin vastapuolella ei ole koskaan varmuutta siitä, mikä siilo on täytetty ja mikä on tyhjä. Tämä muistuttaa vähän sitä hullunkurista nuijapeliä, jossa piti arvata mistä “siilosta” kohde kurkkaa.

Ydinohjusten määrä siiloissa on hämärän peitossa. Tutkija Joshua Pollack arvioi mahdollisen määrän olevan jotain 14-32 väliltä. Tällöin suunnilleen kymmenessä siilossa olisi yksi paikkaa vaihtava ohjus. Ydinkärkien määrä yhdessä ohjuksessa lienee 1-3.

***

Kiinan projekteista voi vetää kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin Kiinan salamyhkäisyys ja halu vältellä asevalvontaa lisäävät epäluuloja Yhdysvalloissa ja Venäjällä. Vaikka ohjussiilojen rakentaminen ei sinänsä ole dramaattinen tai mullistavaa teko, Kiina voi kyllä muuten rakentaa käytännössä mitä vain. Washington ja Moskova eivät haluaa kieltää itseltään jotain sellaista, jonka Peking voi rakentaa.

Toisekseen Yhdysvaltojen ja Venäjän kilpavarustelu heijastuu Kiinaan. Peking tarkkailee molempien maiden investointeja ja suhteuttaa strategiaansa etenkin Yhdysvaltojen ydinaseiden mukaan. Toisaalta taas sekä Yhdysvallat että Venäjä tarkkailevat Kiinan kehitystä ja suhteuttavat omia strategioitaan siihen. Tämä on varsinainen kolmiodraama, joka määrittää tulevaisuuden ydinaseiden kilpavarustelun dynamiikan.

Kiina on rakentamassa ydinaseilleen yli 200 uutta ohjussiiloa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun