VALTIONETU

Iso-Britannia tarvitsee lisää ydinaseita uhkaillakseen Venäjää

Military strategy, whether we like it or not, has become the diplomacy of violence” – Thomas Schelling

Iso-Britannia lisää ydinaseidensa määrää 180:stä 260:een. Päätös on historiallinen, sillä se on ensimmäinen kerta kylmän sodan päättymisen jälkeen, kun maa kasvattaa arsenaaliaan. Samalla se päätti 30 vuotta kestäneen ydinaseriisunnan putken.

Päätös herätti suunnattomasti hämmennystä asiantuntijoiden keskuudessa, koska kukaan ei tuntunut tietävän syytä päätökselle. Iso-Britannia perusteli lisäystään strategisessa paperissaan “muuttuvalla turvallisuusympäristöllä, johon kuuluvat kehittyvät teknologiset ja opilliset uhat”. Perustelu on varsin lavean jargoninen, mutta onneksi Iso-Britannian puolustusministeri Ben Wallace valotti teknologista uhkaa meille.

***

Wallace perusteli päätöstä “uskottavan pelotteen ylläpitämisellä”, koska “viime vuosina Venäjä on voimakkaasti panostanut ohjuspuolustukseen”. Logiikka perustelussa on varsin yksinkertainen: mitä enemmän ydinaseita, sitä todennäköisemmin ohjuksia menee puolustuksesta läpi.

Ohjuspuolustusjärjestelmän idea on tuhota omalla ohjuksella vastapuolen lähestyvä ballistinen ohjus. Venäjä on perinteisesti sijoittanut järjestelmänsä suojaamaan Moskovaa.

Wallace on oikeassa siinä, että Venäjä on tosiaan panostanut ohjuspuolustukseen. Maa alkoi modernisoida vuonna 2017 A-135-ohjuspuolustusjärjestelmää, joka on kiinteä pömpeli Moskovan ympärillä. Venäjä kehittää myös uudempaa A-235-järjestelmää. Maa testasi luultavasti viime lokakuussa siinä käytettävää Nudol-ohjusta.

Näiden lisäksi Venäjä kehittää S-500-ohjusjärjestelmää, joka otetaan käyttöön vuonna 2025. Sen pitäisi ilmeisesti korvata tulevaisuudessa kokonaan vanha A-135. Nähtäväksi jää, onko S-500 samanlainen kruununjalokivi kuin hävittäjätorjuntaan suunnattu S-400.

Sekä A-235 että S-500 ovat liikuteltavia järjestelmiä. Tämä parantaa ohjuspuolustuksen liikkuvuutta, sillä niitä voidaan siirrellä sinne, minne kulloinenkin tarve vaatii. Todennäköistä kuitenkin on, että myös uudet järjestelmät keskitetään etenkin Moskovan ympärille. 

Iso-Britannian pelko ohjuspuolustuksen kehitystä kohtaan paljastaakin mielenkiintoisen seikan brittien ydinaseopista: kriisitilanteissa maa ampuisi melko varmasti ydinohjuksia Moskovaan. Siksi ohjuspuolustus liittynee myös Iso-Britannian mainostamaan “opilliseen uhkaan”.

***

Opillisen uhan taustalla lienee Venäjän kiistelty “escalate to deescalate” -oppi. Se tarkoittaa sitä, että Venäjä olisi valmis uhkailemaan ydinaseilla tai käyttämään niitä pienissäkin konflikteissa, jotta tilanne saataisiin rauhoitettua. Esimerkiksi Venäjä olisi voinut käyttää ydinaseita Krimin valtauksen yhteydessä saadakseen lännen perääntymään, jos länsi olisi yrittänyt puuttua siihen sotilaallisesti.

Ydinaseiden lisääminen ei kuitenkaan ole suora vastaus Venäjän opille, koska opin idea on uhkapelata ydinaseilla. On ihan sama, onko briteillä 180 vai 260 ydinasetta, koska molemmilla määrillä saa ihan riittävästi tuhoa aikaiseksi. Kyse on ensisijaisesti Venäjän aidosta halukkuudesta käyttää ydinaseita ja vastapuolen uskosta tähän.

Siksi teoreettisesta näkökulmasta Iso-Britannian pitäisi vastata Venäjän oppiin uhkailemalla myös itse ydinaseilla. Tällöin Venäjä joutuisi punnitsemaan, onko muutaman ydinaseen käyttö sen arvoista, että tilanne saattaisi johtaa täysimittaiseen ydinsotaan – tai ainakin Moskovan tuhoutumiseen.

Tämä selittäisi Iso-Britannian huolen Venäjän ohjuspuolustuksesta, koska kehittyneillä järjestelmillä voisi oikeasti ampua brittien ohjuksia alas. Toisekseen mitä paremmin Moskova ja muut suurkaupungit ovat suojattu, sitä vaikeampaa on pelotella ydinaseilla. Ehkä britit laskevat, että Venäjän itsevarmuus uhkapelata ydinaseilla kasvaa tulevaisuudessa, mitä tehokkaammaksi Venäjän ohjuspuolustus kehittyy. Tulevaisuudessa Iso-Britannian ydinasepelote ei ole välttämättä riittävän uskottava, jos maa ei kykene uskottavasti uhkailemaan.

***

Wallacen kommentin ja planeettojen asentojen perusteella tulkitsen siis, että Iso-Britannian päätöksen takana on Venäjän kehittyvän ohjuspuolustuksen tehokkuus ja sen synnyttämä uhka Iso-Britannian ydinaseopille. Se selittäisi mielestäni myös, miksi päätöstä ei haluta kertoa avoimesti kokonaan julki: ydinaseilla uhkailu ei ole länsimaissa hyväksyttävä strategia.

Analyysini vaatii kuitenkin muutaman oleellisen huomion. Ensinnäkin asiantuntijoiden keskuudessa on jatkuvia epäilyjä ohjuspuolustuksen tehokkuudesta. Nykyisillä ja lähitulevaisuuden järjestelmillä pystyy tuhoamaan yksittäisiä ohjuksia, mutta ei välttämättä kymmeniä (Iso-Britannialla on käytettävissä 8-64 ohjusta).

Toisekseen ei ole mitään varmuutta “escalate to deescalate” -opin olemassaolosta. Tästä käydään asiantuntijoiden kesken jatkuvaa väittelyä. En myöskään tiedä, onko Venäjä halukas ajautumaan ehdoin tahdoin sellaiseen konfliktiin, jossa pitäisi heiluttaa ydinasekorttia. Mikä maa-alue olisi oikeasti uhkailemisen arvoinen? Venäjä on tuskin yhtään sen halukkaampi käyttämään ydinaseita kuin muutkaan maailman valtiot.

Joka tapauksessa Iso-Britannian päätös tuskin jää viimeiseksi, sillä tutkijat ovat varoitelleet jatkuvasti kiihtyvästä ydinasevarustelusta. Kannattanee laittaa siis vedonlyönti pystyyn seuraavasta maasta, joka ilmoittaa lisäävänsä ydinaseidensa määrää.

Iso-Britannia tarvitsee lisää ydinaseita uhkaillakseen Venäjää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun