VALTIONETU

Etupiirit ovat osa ulkopolitiikkaa myös tulevaisuudessa

”The strong do what they can and the weak suffer what they must.” – Thucydides

Mikään ei luultavasti herätä ulkopolitiikassa yhtä paljon ikäviä tuntemuksia kuin etupiirit. Suomalaisille käsitteestä tulee mieleen ensimmäisenä kylmä sota Neuvostoliiton syleilyssä. Kylmän sodan päättymisen piti olla kuolinisku etupiireille, mutta niiden merkitys luultavasti vain kasvaa tulevaisuudessa.

Etupiirille on olemassa useita eri määritelmiä, mutta yleisesti se voidaan ymmärtää maantieteellisenä alueena, jossa yhdellä suurvallalla on poikkeuksellisen paljon valtaa. Suurvallan vaikutusvalta ylettyy etupiirivaltion sisä- ja ulkopolitiikkaan. Vallan avulla suurvalta pyrkii pitämään pienemmän valtion politiikan mieluisana ja estämään kilpailevan suurvallan vaikutusvallan samalla alueella.

Ukrainan sota on nostanut etupiirikissan taas pöydälle Euroopassa. Kirjoitin viimeksi Ukrainan kohtalosta jäädä Venäjän etupiiriin, joten Ukraina on kärsinyt toistaiseksi riittävästi. Käännetään katse sen sijaan Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, koska etupiiriajattelu ei ole Venäjän etuoikeus.

***

Yhdysvalloilla on aina ollut oma etupiirinsä. Maa on noudattanut jo lähes 200 vuotta kuuluisaa Monroen oppia, jonka mukaan Yhdysvallat ei hyväksy muiden suurvaltojen läsnäoloa läntisellä pallonpuoliskolla. Tunnetuin esimerkki opin käytöstä lienee Kuuban ohjuskriisi, jossa Neuvostoliiton tunkeutuminen Yhdysvaltojen etupiiriin oli lähellä johtaa täysimittaiseen ydinsotaan.

On tietysti totta, että Yhdysvalloille etupiirin merkitys on vähentynyt tai jopa kadonnut kylmän sodan päättymisen jälkeen. John Kerry totesi vuonna 2013 Monroen opin ajan olevan ohi. Ylipositiivisessa maailmassa suurvaltapolitiikan piti olla ohi.

Paljon on vettä virrannut Aurajoessa Kerryn kommenttien jälkeen. Monroen opin hylkääminen ei johtunut nähdäkseni siitä, että Yhdysvallat olisi muuttunut pyhimykseksi – Yhdysvallat ei pitänyt aktiivisesti etupiiriään, koska maalle ei ollut haastajia.

Toisin on nykyään. Donald Trump puhui vuonna 2018 avoimesti Monroen opista. Näitä piirteitä nähtiin esimerkiksi Venezuelan tapauksessa, jossa Yhdysvallat vaatii Venäjää lopettamaan puuttumisen Venezuelan sisäisiin asioihin. Se ei tietenkään tarkoittanut sitä, että Yhdysvallat olisi itse lopettanut Venezuelan sisäisiin asioihin puuttumisen.

Uskallan väittää, että etupiiripolitiikan suosio ja merkitys vain kasvaa Yhdysvalloissa. Maa on käyttänyt aina Monroen oppia maailman ollessa kaksi- tai moninapainen. Yhdysvallat ei varmasti seiso tumput suorina, jos Kiina lisää tulevaisuudessa vaikutusvaltaansa Väli- ja Etelä-Amerikassa.

***

Vaikuttaa siltä, että Kiina – kuten historian kaikki muutkin suurvallat – haluaa itselleen etupiirin. Kiina tukee Pohjois-Koreaa, koska se haluaa pitää maan puskurivaltiona Etelä-Korealle ja Yhdysvalloille. Kiina on kovistellut Vietnamia, koska Peking ei hyväksy Vietnamin ja Yhdysvaltojen mahdollista sotilaallista yhteistyötä. Peking on myös estänyt pakotteiden asettamisen Myanmaria kohtaan, koska nykyinen sotilasjuntta on sille huomattavasti mieluisampi kuin demokraattinen hallinto.

Lisäksi Kiina omii ja militarisoi Etelä-Kiinan meren saaria turvatakseen lähialueensa, koska Kiina ei ole hirvittävän iloinen Yhdysvaltojen sotilaallisesta läsnäolosta sen rajojen läheisyydessä. Ja miksi olisi? Mitä jos Väli-Amerikka olisi täynnä kiinalaisten sotilastukikohtia? Yhdysvaltojen läsnäolo ei ole kaikkialla mikään toivottu tilanne. Tämä näkyy varsinkin Taiwanin kysymyksessä.

En halua maalata piruja seinille, mutta uskon, että Kiina jatkaa vaikutusvaltansa kasvattamista aggressiivisesti sen lähialueella. Todennäköisimmin se tapahtuu diplomaattisesti ja taloudellisesti, mutta se voi yhtä hyvin tapahtua myös sotilaallisesti. 

Suurempi sotilaallinen konflikti riippunee paljolti siitä, onko Yhdysvallat aidosti valmis puolustamaan Taiwania. Sota Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä on epätodennäköinen, mutta kuten Ukrainan sota osoitti, voimapolitiikkaa ei kannattaa sulkea Kiinankaan kohdalla pois. Lännen hegemoniaa uskalletaan vastustaa myös sotilaallisesti. 

***

Etupiirit ovat kiinteä osa ulkopolitiikkaa niin kauan kun maailman kapellimestareina ovat suurvallat. Suurvallat lisäävät vaikutusvaltaansa puuttumalla pienempien maiden asioihin, koska ne voivat. Etupiiripolitiikka loppunee silloin kuin maailmaan saadaan ylikansallinen erotuomari. Sitä odotellessa.

Etupiirit koskettavat myös edelleen Suomea. Jos EU hajoaa käsiin, Suomeen syntyy valtatyhjiö, jonka Venäjä todennäköisesti pyrkisi täyttämään. Tämä on mielestäni paras syy tukea EU-jäsenyyttä. EU ei ole Naton kaltainen sotilaallinen liittouma, mutta poliittinen liittouma se on. Suomen kylmän sodan aikainen puolueettomuus ei ollut mikään nirvana – se oli pakon sanelemaa selviytymistaistelua. Toivottavasti siihen ei tarvitse enää palata.

Etupiirit ovat osa ulkopolitiikkaa myös tulevaisuudessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun