VALTIONETU

Avoin Taivas -sopimuksen mureneminen on kipeä isku Suomen turvallisuudelle

Treaties are observed as long as they are in harmony with interests.” – Napoleon

Asevalvonnasta on tullut kiihtyvän suurvaltakamppailun ensimmäinen todellinen uhri. INF-sopimus romuttui, Wienin asiakirjaa ei olla päivitetty kymmeneen vuoteen, ydinsulkusopimuksen uskottavuus on vaakalaudalla ja niin edelleen. Viimeisimpänä giljotiinille joutui Avoin Taivas -sopimus. Vain Uusi Start -sopimuksen jatko on antanut tänä vuonna valoa pimeyteen.

Avoin Taivas -sopimuksen mureneminen lienee tällä hetkellä suurin isku Suomen vyön alle asevalvonnan saralla. Sopimus on ollut Suomelle keskeinen osa sen vakauttavaa ulkopolitiikkaa. Suomi on ollut sopimuksen äänekkäimpiä tukijoita, mikä selittyy maantieteellisellä sijainnilla sekä pienellä tiedustelukapasiteetilla. Avoin Taivas antoi Suomelle mahdollisuuden Venäjän lailliseen “vaklaamiseen”.

***

Avoin Taivas -sopimus on osa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) asevalvontakokonaisuutta. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä vuonna 1992, mutta se tuli voimaan vasta vuonna 2002 pitkän ratifiointiprosessin jälkeen. Sopimuksen osapuolia olivat melkein kaikki Euroopan valtiot sekä Yhdysvallat ja Kanada.

Sopimuksen idea on yksinkertaisuudessaan suorittaa valvontalentoja osapuolten alueilla. Sopimuksessa on tarkkaan määritelty, minkälaisia kuvauslaitteita lentokoneessa saa käyttää. Valvontalennoilla on aina mukana kuvattavan maan edustaja valvomassa pykälien noudattamista.

Valvontalentojen avulla on seurattu osapuolten sotilaallista toimintaa. Suomi on esimerkiksi lentänyt vuosittain vähintään kaksi kertaa – kohdemaat ovat olleet vähemmän yllättäen Venäjä ja Valko-Venäjä. Suomessa taas on suoritettu viisi valvontalentoa vuosittain. Majuri Arto Toivasen mukaan Suomessa lentomatka on 1500 km, josta kuvataan 200-300 km.

Lennoista saatu materiaali on avoinna kaikille osapuolille. Suomessa näitä kuvia tutkitaan ja pähkäillään Puolustusvoimissa. Materiaalien perusteella arvioidaan esimerkiksi, onko sotilaallisessa infrastruktuurissa tapahtunut merkittäviä muutoksia ja pitääkö toisen valtion väitteet sotilastukikohdan lakkauttamisesta paikkansa.

Sopimus mahdollistaa siis pienimuotoisen sotilastiedustelun mutta mielestäni suurempi arvo sopimuksessa on ollut sen luottamusta ja läpinäkyvyyttä lisäävä ulottuvuus. Se on lisännyt eri maiden sotilaiden välistä keskustelua, mikä on ulkoministeriön Mikko Kinnusen mukaan vähentänyt sopijavaltioiden turvallisuushuolia ja epäluuloja toisia kohtaan.

***

Näin kauniisti asiat olivat ennen kuin Yhdysvallat päätti vuosi sitten virallisesti lähteä kävelemään Avoin Taivas -sopimuksesta. Ilmoitus ei ollut sinänsä yllätys, sillä Trump teki nopeasti selväksi kantansa asevalvontaan.

Yhdysvallat syytti Venäjää sopimusrikkomuksista. Washingtonin mukaan Venäjä ei antanut tehdä sopimuksen mukaisia valvontalentoja Kaliningradin sekä Venäjän ja Georgian rajan yläpuolella. Venäjä syytti puolestaan Yhdysvaltojen rikkovan sopimusta rajoittamalla lentämistä Alaskassa ja Havaijilla. Sekä Venäjä että Yhdysvallat pelkäsivät, että valvontalentoja käytetään kriittisen infrastruktuurin kuvaamiseen.

Venäjä ilmoitti talvella lähtevänsä sopimuksesta, mikäli Yhdysvallat ei siihen enää palaa. Bidenin valinta loi toivoa, sillä hänen ajateltiin suhtautuvan positiivisesti sopimukseen. Toisin kuitenkin kävi. Biden ilmoitti muutama viikko sitten, ettei Yhdysvallat palaa sopimukseen. Tämä osoittaa samalla sen, että Yhdysvallat tukee Eurooppaa myös Bidenin kaudella vain silloin kuin se on Yhdysvaltojen intresseissä.

Viralliseksi syyksi palaamattomuuteen Yhdysvallat ilmoitti Venäjän sopimusrikkomukset. Syiksi on myös arveltu Yhdysvaltojen haluttomuutta panostaa valvontakalustoon, koska maan omat satelliitit tekevät saman työn. Lisäksi Yhdysvalloissa sopimusta vastustetaan sisäpoliittisesti.

***

Suomella ei siis ole enää mahdollisuutta suorittaa valvontalentoja Venäjällä. Kokonaiskuvan saaminen Venäjän sotilaallisesta toiminnasta Suomen rajojen läheisyydessä on entistä riippuvaisempi muilta valtioilta saaduista tiedustelutiedoista. Tiedustelun avulla saatujen kuvien ongelma on se, että niiden aitoudesta ei ole varmuutta. Tiedustelutietojen manipulointi omien intressien mukaisiksi on täysin mahdollinen skenaario kansainvälisessä politiikassa. Avoin Taivas -sopimuksen yksi etu oli nimenomaan se, että kuvat ovat olleet oikeudellisesti todennettavissa molemmilla osapuolilla.

Sopimuksen murtuminen on myös kova isku lännen ja Venäjän väliselle luottamukselle, avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle. Tästä huolimatta julkista keskustelua aiheesta ei käytännössä ole, mikä noudattelee valitettavasti asevalvonnan yleistä trendiä. On ehkä ymmärrettävää, että ydinasesopimukset eivät herätä Suomessa suuria tunteita, koska niillä ei ole suoria vaikutuksia Suomelle. Välillisiä seurauksia toki on.

Avoin Taivas -sopimus on kuitenkin ollut yksi Suomen turvallisuuden peruspilareista ja sen rapautumisella on paljon merkittävämpi vaikutus Suomen turvallisuudelle kuin esimerkiksi Aljaksandr Lukašenkan ilmailupiratismilla. Suomesta vaikuttaa kadonneen tieto ja halu ymmärtää asevalvonnan pragmaattinen merkitys maan turvallisuudelle. Monenkohan asevalvontasopimuksen pitää joutua giljotiiniin ennen kuin aiheesta syntyy vakavaa keskustelua?

Avoin Taivas -sopimuksen mureneminen on kipeä isku Suomen turvallisuudelle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun