VALTIONETU

Asevalvonnalle 2021 on pelottava ja jännittävä vuosi

All treaties between great states cease to be binding when they come in conflict with the struggle for existence.” – Otto von Bismarck

Jokaisen itseään kunnioittavan turvallisuuspolitiikan nörtin on vuoden alussa kirjoitettava analyysi tulevista tapahtumista. Analyyseilla on kaksi tavoitetta: Joko niillä voi osoittaa, että on aivan ulapalla – tai sitten voi päteä jokaisessa keskustelussa, että “minä tiesin tämän jo tammikuussa”.

Asevalvonta kohtaa tänä vuonna erityisen paljon ongelmia. Päällimmäisenä huolena on strategisia ydinaseita rajoittava Uusi Start -sopimus, joka umpeutuu helmikuun alussa. Sopimusta on mahdollista jatkaa viidellä vuodella, mutta sopimuksen osapuolet – Yhdysvallat ja Venäjä – eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen.

Venäjä on useaan otteeseen ilmoittanut halustaan jatkaa sopimusta, mutta Yhdysvallat on ollut nihkeä. Yhdysvalloilla on ollut lähes pakkomielteen omainen tarve saada Kiina sopimukseen mukaan, vaikka Kiina on toistuvasti kieltäytynyt kunniasta. Yhdysvaltojen vaatimus on sikäli ymmärrettävä, koska Kiina ei ole yhdessäkään ydinaseiden määrää rajoittavassa sopimuksessa.

Loppuvuodesta 2020 Yhdysvallat hylkäsi Kiinan ja yritti laajentaa sopimusta koskemaan Venäjälle tärkeitä taktisia ydinaseita. Venäjän vastaus oli ennalta-arvattava ei. Jotta joskus päästäisiin neuvottelemaan taktisista ydinaseista, pitäisi keskusteluun mukaan ottaa Naton ohjuspuolustus ja sotilaallinen voima Venäjän rajan lähellä. Näin mittavia ja lähes mahdottomia reunaehtoja sisältävä sopimus vaatisi vuosien työn.

Yhdysvaltojen strategiaa selitti se, että Venäjä hyötyy sopimuksista enemmän kuin Yhdysvallat. Venäjä on teknologian kehityksessä Yhdysvaltoja ja Kiinaa jäljessä, joten asevalvontasopimukset ovat ainoa keino, jolla Venäjä pysyy asevarustelussa mukana. Yhdysvallat yritti tasoittaa puntteja lisäämällä ehtoja sopimukseen, jotta Venäjä kärsisi yhtä paljon. Tämä dynamiikka varjostanee mahdollisia uusia sopimuksia myös Bidenin kaudella.

Bidenin kanta START-sopimuksen jatkamiseen oli alkujaan positiivinen, mutta viimeisimmän hakkerointiepisodin jälkeen tilanne on mutkistunut. Yhdysvallat syyttää Venäjää laajasta hakkeroinnista, mikä vaikeuttaa sopimuksen jatkoa. Oli syyllinen kuka tahansa, suotavaa olisi, että Yhdysvaltojen rankaisu kohdistuisi johonkin muuhun, kuin ainoaan ydinaseiden määrää rajoittavaan sopimukseen.

***

Ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssi pidetään näillä näkymin alkusyksystä. Sulkusopimus on tähän mennessä menestynein asevalvontasopimus. Sen kolme päämäärää – ydinaseiden leviämisen estäminen, ydinaseriisunta ja ydinenergian rauhanomainen käyttö – ovat onnistuneet kohtuullisen hyvin. Ydinsulkusopimus sallii ydinaseet Ranskalle, Iso-Britannialle, Yhdysvalloille, Venäjälle ja Kiinalle, kunhan ne neuvottelevat aseriisunnasta “hyvässä hengessä”.

Knoppitietona voin kertoa, että Suomi oli ensimmäinen valtio, joka allekirjoitti ydinsulkusopimuksen. Suomella oli merkittävä rooli sen synnyssä.

Sulkusopimusta tarkastellaan viiden vuoden välein tarkistuskonferensissa, jossa pyritään luomaan yhteisymmärrykseen perustuva päätöslauselma. Sen tavoite on vauhdittaa ydinaseriisuntaa antamalla konkreettisia ehdotuksia seuraavista askelista.

Sulkusopimuksen heikkous on se, että “laittomat” ydinasevaltiot – Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea – eivät ole sopimuksen osapuolia. Se vaikeuttaa kaikkia ydinasevaltioita koskevaa riisuntaa.

Kuten lähes kaikki muutkin asiat kansainvälisessä politiikassa, myös sulkusopimus on ajautunut ongelmiin. Valtiot eivät onnistuneet luomaan yhteistä päätöslauselmaa vuonna 2015. Jos tänäkään vuonna ei onnistuta, sopimuksen hyödyllisyyttä aletaan kyseenalaistaa. Näitä merkkejä on jo ilmassa.

***

Ydinaseiden kieltosopimus on suora protesti ydinsulkusopimukselle, koska ydinaseettomat maat ovat tyytymättömiä ydinaseriisunnan nopeuteen. Nimensä mukaisesti kieltosopimuksen idea on kieltää ydinaseet kaikilta valtioilta. 

Kieltosopimus astuu voimaan muutaman viikon päästä, koska sen on viimein ratifioinut 50 valtioita. Joukossa ei ole yllättäen yhtään ydinasevaltiota. Myös Suomi on sopimuksen ulkopuolella. Sopimuksessa on paljon ongelmia, joista kirjoitin aikoinaan The Ulkopolitistiin.

Suomen ja monen muun valtion mukaan kieltosopimus on epärealistinen, sillä ydinaseriisunnan tulee tapahtua vaiheittain. On hyvin epätodennäköistä tai suorastaan mahdotonta, että ydinaseista luovuttaisiin kerralla. Ydinaseilla on liian merkittävä rooli maiden turvallisuuspolitiikassa.

Vaikka kieltosopimus tulee voimaan, se ei tee ydinaseista varsinaisesti laittomia. Kansainvälisessä politiikassa ei ole nähdäkseni mitään globaalia tapaoikeutta, vaikka sopimuksen kannattajat usein niin toivovat. Valtiot noudattavat pääsääntöisesti normeja ja oikeutta silloin, kuin ne ovat niiden etujen mukaisia. Ydinaseet on kielletty pelkästään valtioilta, jotka ovat sopimuksen osapuolia.

Yhtä kaikki vuodesta on tulossa mielenkiintoinen. Parasta olisi, että Start-sopimusta jatkettaisiin viidellä vuodella ja ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssissa päästäisiin eteenpäin. Muuten ydinaseriisunta alkaa keskittyä liikaa kieltosopimuksen ympärille. Se olisi totaalinen umpikuja.

Asevalvonnalle 2021 on pelottava ja jännittävä vuosi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun