VALTIONETU

Kuukausi: huhtikuu 2021

Ukrainan jättäminen EU:n ja Naton ulkopuolelle on myös Suomen etu

Sota on julmaa ja ratsuväki raakaa.” – Kultu Kimallus

Ukrainan sota on kestänyt seitsemän vuotta eikä loppua näy. Sen sijaan tilanne on jälleen kiristymässä. Sodan lopettamiseksi luodut vaihtoehdot ja aloitteet vaikuttavat kaikki olevan enemmän tai vähemmän huonoja. Tilannetta monimutkaistaa lännen ja Venäjän eriävät näkemykset sodasta, mutta se tarjoaa myös epäsuositun ratkaisun.

Venäjän näkökulmasta sodan perimmäinen syy on turvallisuus. Maa suhtautuu kielteisesti Ukrainan mahdollisiin Nato- ja EU-jäsenyyksiin. Venäjä pitää Naton laajenemista uhkana maalleen, koska Moskovan mukaan liittouma voisi rakentaa Ukrainaan sotilaallista infrastruktuuria. Lisäksi Ukrainan “menettäminen” läntisille instituutioille olisi poliittinen uhka, sillä se voisi lisätä länsimielisen vallankumouksen mahdollisuutta Venäjällä.

EU:lle kyse ei ole ensisijaisesti turvallisuudesta, vaan unionin lähestymistapa on arvopohjainen. EU kertoo puolustavansa demokratiaa, omia sääntöjään ja arvojaan sen lähialueilla. Tästä näkökulmasta on ymmärrettävää, miksi EU seisoo Ukrainan takana. Unionin arvopohjainen ulkopolitiikka näyttäisi kyseenalaiselta, jos se jättäisi Ukrainan oman onnensa nojaan.

***

Niin länsimaiden pitäisi kuitenkin tehdä. Kansainvälinen politiikka ei valitettavasti ole joulupöytä, josta jokainen saa enemmän kuin olisi tarpeen. Kansainvälisessä politiikassa pitää valita taistelut. Maailmassa on paljon muitakin valtioita kuin länsimaat ja myös muut valtiot haluavat erilaisia asioita.

Sen takia usein ajaudutaan tilanteisiin, joissa punnitaan kumpi osapuoli haluaa jotain enemmän. Venäjä on tehnyt selväksi, ettei se aio hevillä luovuttaa Ukrainasta. Taloudellisilla ja diplomaattisilla sanktioilla ei tunnu olevan juuri mitään vaikutusta, sillä Venäjä istuu Ukrainassa kuin tatti. Maa on ollut jopa valmis uhraamaan sen historiallisen ja kulttuurillisen suhteensa Kiovaan.

Ukraina on Venäjälle elintärkeä kysymys, joten ainoaksi keinoksi on jäämässä Venäjän häätäminen Ukrainasta väkisin. Se tarkoittaisi käytännössä täysimittaista sotaa. Kiova ei tähän yksin kykene, joten maan olisi pakko saada apua lännestä.

Ukraina ei ole taas EU:lle elintärkeä kysymys. En keksi järkeviä syitä, miksi länsimaiden pitäisi olla valmiita taistelemaan sotilaallisesti Ukrainasta. Maasta ei ole Natolle tai EU:lle läheskään riittävästi strategista tai taloudellista hyötyä.

EU ei edes tässä kohtaa kaipaa uusia jäsenmaita, kun koko unioni muutenkin natisee liitoksistaan. EU saa olla valikoiva ja nirso jäsentensä suhteen. Demokratiaa ja oikeusvaltiota voi rakentaa myös ilman EU:ta tai Natoa.

***

EU voi luovuttaa Ukrainan suhteen, mutta sen ei pitäisi luopua ilmaiseksi Ukrainasta. Unioni voisi vaatia Venäjältä esimerkiksi taktisten ydinaseiden vähentämisestä ja oppositiopoliitikkojen vapauttamista. Tämä tekisi Ukrainasta yleisen kauppatavaran, mikä ei varmasti miellyttäisi ukrainalaisia.

Toinen ongelma olisi Venäjän taipumus rikkoa sopimuksia. Paras ratkaisu tähän lienee se, että EU asettaisi oikeasti vahingollisia pakotteita, jos Venäjä ei kunnioittaisi sopimusta. Tässä tapauksessa se voisi olla pakotteiden asettamista Venäjän öljy- ja kaasutoimituksiin, koska se vaikuttaa olevan Venäjän herkkä kohta.

***

Ukrainan sodan lopettaminen olisi myös Suomen etu. Itämeren turvallisuustilanne on kiristynyt sodan myötä, joten sen päättyminen todennäköisesti parantaisi tilannetta. Suomi pystyisi vakauttamaan Pohjois-Eurooppaa jättämällä Ukrainan harmaalle vyöhykkeelle. Itsekästä kyllä, mutta ulkopolitiikassa on mielestäni hyväksyttävää olla sopivasti itsekäs – varsinkin kun kyseessä on Suomen turvallisuus.

Tämä toisaalta oikeuttaisi suurvaltojen etupiiripolitiikan, mihin moni suomalainen suhtautuu kielteisesti. On silti yhdentekevää, antaako Suomi siunauksen etupiiripolitiikalla tai ei. Suurvallat ylläpitävät etupiiriään, jos ne niin haluavat. Siinä harvemmin auttaa vetoaminen “sääntöpohjaiseen järjestelmään”, mitä koko Ukrainan sota ylipäätään alleviivaa.

***

Parasta tietysti olisi, jos Venäjä luovuttaisi, valtiot eläisivät onnellisena yhdessä ja Marco Bjurström antaisi lopussa kaikille yhtä paljon pisteitä. Venäjä on kuitenkin Venäjä eikä maa suurella todennäköisyydellä muutu tulevaisuudessa mihinkään suuntaan. Venäjän kanssa pitäisi toimia sellaisena kuin se on nyt – ei sellaisena kuin ihmiset haluaisivat sen olevan.

Tämän ajatusmaailman tarkoitus ei ole leikkiä Machiavellia, vaan keksiä keinoja sodan lopettamiseksi. Nähdäkseni maailmassa ei ole juuri mitään pahempaa asia kuin sota. Siksi Ukrainan jättäminen EU:n ja Naton ulkopuolelle olisi huomattavasti parempi vaihtoehto kuin loputon sota. Se olisi huonoista vaihtoehdoista paras.

Siirry sivun alkuun